Leppoisa junamatka Tallinnasta Riikaan

Iltamyöhään hotellin tiskille saapuva yhä laivan kaljanhuuruisista tarjoiluista toipuva matkailija tapailee kankeasti englanninkielisiä sanoja. Onneksi ystävällisen vastaanottovirkailijan harjaantunut silmä tunnistaa tulijan kansallisuuden ja hän vastaa takeltelevalle tulijalle suomeksi. Suomenlahti on ylitetty onnistuneesti, ollaan Tallinnassa.




Hotelli Shnelli sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä Toompean mäen näköalatasanteelta ja vanhasta kaupungista.

Tämä ei kuitenkaan ollut tällä kertaa syynä siihen miksi valitsimme juuri tämän hotellin. Syynä oli rautatie, joka kulkee aivan hotellin vierestä.

Juna Valkan kautta Riikaan lähtee Tallinnan Balti Jaam rautatieasemalta aamulla kello 6.40. Aikainen herätys, mutta eipä ole pitkä matka asemallekaan, sillä junan lähtöpaikka on hotellin takapihalla.



Kokemuksena junamatka on jotain ihan muuta kuin bussimatka, joka on kiireisen matkailijan valinta. Busseja Riian ja Tallinnan välillä kulkee lähes parin tunnin välein ja matka kestää neljä ja puoli tuntia sisältäen yhden kymmenen minuutin tauon.

Jos on oikein kiire, voi lentää. Riikaan lennetään Suomesta useiden lentoyhtiöiden voimin ainakin Helsingistä, Kuopiosta, Tampereelta ja Oulusta.

-

Junalla matka Riikaan kestää yli kahdeksan tuntia. Kun itse matkanteko on matkan tarkoitus, on asenne kohdallaan Tallinna–Riika junamatkaa varten. Juna on elämysmatkailijan valinta.

Maisemat vaihtuvat toisinaan kiikkeräksi käyvässä kyydissä, raiteiden kirskuessa ja kolistessa alla, vaunun heittelehtiessä rattoisasti puolelta toiselle.

Paikka paikoin rata on varsin huonossa kunnossa, mikä tuo tuulahduksen menneiltä ajoilta. Kahden tai kolmen istuttavat keinonahkapenkit ovat vanhat, mutta siistit ja yllättävän mukavat.




Reipas konduktööri myy liput junassa palvellen suomen kielellä. Matka rajakaupunki Valkaan maksaa 140 viron kruunua eli 11 euroa.

Pysähdyksiä on useita, mutta tauot eivät ole pitkiä. Asemat ovat yleensä autioita eikä mahdollisuutta ostoksiin ole, joten eväät on syytä hankkia jo Suomesta tai viimeistään Tallinnan laivalta.

Kun muut turistit loistavat poissaolollaan, voi satunnainen matkailija kokea viipaleen aitoa paikallista arkea. Juna onkin etenkin Viron puolella paikallisten asukkaiden varsin ahkerassa käytössä. Ahdasta ei silti ole.

Tallinnasta lähdettäessä väkeä kertyy lisää pikkuhiljaa. Monet matkaajista näyttävät olevan nuoria opiskelijoita, ja yliopistokaupunki Tarttoon päästyään juna tyhjeneekin lähes kokonaan.
Loppumatkan rajakaupunki Valkaan juna kulkee puolityhjänä.


Ehkä meilläkin pitäisi laittaa vanerilevyt rikottujen ikkunoiden tilalle. Saisivat vandaalit kerrankin kunnolla nenilleen. :-)


Valkassa on junan vaihto. Vielä vuonna 2007 Valkassa piti nousta junasta ja matkustaa 6 - 7 kilometriä lipunostoon.

Nyt kaikki oli helppoa kuin heinän teko. Riian juna odottaa matkaajia viereisellä raiteella ja lipunosto sujuu kitkatta junassa, vaikkei yhteistä kieltä konduktöörin kanssa löydykään.
Matkan hinnan voi todeta suoraan taskulaskimen näytöltä, jonka ystävällinen konduktööri ojentaa matkaajan silmien eteen.

Valkasta Riikaan pitää pulittaa lateja kuuden euron verran.

Rajamuodollisuuksiakaan ei ole, Viron ja Latvian välistä rajaa tuskin havaitsee. Ennen niin kiinteästi Itä-Euroopan matkailuun liittyneet totiset ja yrmeät tullimiehet ovat jääneet historiaan. Eurooppa yhtenäistyy ja Baltian rautatiet sen mukana.

-

Latvian puolella näkyy yhä useita neuvostoaikaisia tehdasrakennuksia ja kokonaisia tehdaskomplekseja, jotka nyt rapistuvat tarpeettomina. Elintasoero Suomeen näkyy radan varressa vielä selvästi.

Siirtolapuutarhat ovat Latviassa suosiossa. Yhä uusia alueita pienine mökkeineen ja pihoineen putkahtaa näkyviin. Niitä näytetään perustetun erityisesti juuri junaradan varteen.

Mökkejä on jos jonkinlaisia, sievistä piparkakkutaloista lautakyhäelmiin. Lähes jokaisella tontilla on kasvimaa ja kasvihuone.






Vaatimattomat pihat ja rakennelmat ovat ilahduttavan monimuotoisia. Kun jokaiseen tarpeeseen ei ole voinut käydä rautakaupassa, on ongelmaan pitänyt kehittää iki oma ratkaisu. Täällä kierrätys ei ole muoti-ilmiö, vaan osa arjessa pärjäämistä.

-

Kun Viron puolen tasainen maasto ja lehtomaiset metsät olivat Suomen karuun maisemaan tottuneelle erikoinen näky, käy maisema Latvian puolella yllättävän kotoisaksi. On mäkiä ja tutunoloista kuusikkoa ja sekametsää.



Riikaa lähestyttäessä maisema muuttuu yksipuolisemmaksi. Rata halkoo karuja kumpuilevia männikkökankaita. Maasto laskee kohti Riikaa ja jossain kohtaa junan huomaa kulkevan selkeästi alamäkeen.

Ennen Riikaa juna alkaa taas täyttyä. Mukaan kyytiin astuu parikin pyöräilijää, jotka tekevät pyöräilyreissun paluumatkan kätevästi junan kyydissä. Latvian junassa on omat telineet pyöriä varten.

Kuten Viron puolella matka sujuu Latviassakin leppoisasti ja sujuvasti, ilman pitkiä taukoja. Vauhti hidastuu matelemiseksi välillä radan huonokuntoisuuden vuoksi. Maiseman tarkkailijalle tämä on pelkästään mieleinen asia. Riikaa lähestyttäessä rata jälleen paranee ja matka taittuu nopeasti loivan alamäen avittamana.